tuntuu että aika menis tosi nopeesti. hermostuttaa jo ajatus että kohta taas joka aamu herästyskello soi aikasin aamusta, ja pitäisi herätä kouluun. kun ajattelee tulevaisuutta tekisi mieli vaan jäädä peiton alle nukkumaan, kun taas samalla haluaisi elää niinkuin eläisi viimistä päivää. tietenkin haluaisin mielummin elää kuin viimistä päivää, koska sillon ei paljon ajattele tulevaisuutta tai menneitä, kun taas kotona yksin mietiskellessä tulee kaikki asiat mieleen, ja sen jälkeinen mielentila on todella ärsyyntynyt. joskus voisi ajatella hyviäkin asioita, koska silloin tuntee itsensä paljon onnellisemmaksi. pitäisi uskoa omiin unelmiin ja miettiä miten ne voisi toteuttaa. kyllä joskus joku unelma tulee varmaan toteutumaan. luulisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti